Miksi hallirakentaminen jäi 90-luvulle?

Suomessa hallirakentaminen elää erikoisessa ristiriidassa. Samalla kun yritysten toimintaympäristö on muuttunut nopeasti, tilat, joissa tämä toiminta tapahtuu, perustuvat yhä pitkälti vuosikymmeniä vanhaan ajatteluun. Rakennukset ovat kehittyneet teknisesti, mutta niiden taustalla oleva ajattelutapa ei ole muuttunut samaa tahtia.

Perinteinen halli on suunniteltu maailmaan, jossa yrityksen toiminta oli ennakoitavaa, hitaasti muuttuvaa ja pitkälti itsenäistä. Tila rakennettiin tiettyä käyttötarkoitusta varten ja oletuksena oli, että tämä käyttötarkoitus säilyy vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Tehokkuus =/ kustannustehokkuus

Rakennushankkeissa tehokkuus tarkoittaa usein kustannustehokkuutta: kuinka paljon tilaa saadaan tuotettua mahdollisimman edullisesti. Tämä näkökulma jättää kuitenkin huomiotta tilan vaikutuksen liiketoiminnan tuottavuuteen.

Halpa tila ei ole aidosti tehokas, jos se heikentää yrityksen mahdollisuuksia kasvaa, kehittää toimintaansa tai tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Esimerkiksi hajautuneet toiminnot, puuttuvat yhteiset tilat ja heikko saavutettavuus voivat pitkällä aikavälillä tulla kalliimmiksi kuin laadukkaampi ja paremmin suunniteltu kokonaisuus.

Jos tila rajoittaa kasvua, vaikeuttaa toimintaa tai pakottaa hajauttamaan toimintoja, sen todellinen hinta nousee nopeasti. Vastaavasti hyvin suunniteltu ympäristö voi parantaa tehokkuutta, lisätä liikevaihtoa ja vähentää kitkaa arjessa.

Toisin sanoen: neliöiden hinta ei kerro vielä mitään niiden arvosta.

Yritysten tarpeet ovat muuttuneet

Fyysinen työympäristö määrittää:

• miten ihmiset liikkuvat päivän aikana

• miten eri toiminnot sijoittuvat suhteessa toisiinsa

• kuinka helposti asioita voidaan tehdä yhdessä

• kuinka paljon aikaa kuluu siirtymisiin, odottamiseen tai järjestelyyn.

  
  

Tämän päivän yritykset eivät etsi pelkästään tilaa, vaan ympäristöä, joka tukee niiden liiketoimintaa. Tarve kohdistuu yhä enemmän kokonaisuuksiin, joissa yhdistyvät tuotanto, toimisto, palvelut ja myös muut yritykset.

Yhteistyöllä parempiin tuloksiin

Yhteisöllisyys ja yritysten välinen yhteistyö ovat nousseet tärkeiksi teemoiksi, eikä syyttä. Kun yritykset sijoitetaan erilleen toisistaan, spontaanit kohtaamiset, ideointi ja yhteistyö jäävät vähäisiksi. Tämä heikentää innovaatioiden syntymistä ja hidastaa liiketoiminnan kehitystä. Kyse ei ole yksittäisistä kohtaamisista, vaan jatkuvasta arjen dynamiikasta, joka joko tukee tai estää yhteistyötä.

Yritykset voivatkin hyötyä merkittävästi siitä, että niiden lähellä toimii muitakin alan toimijoita, joiden kanssa syntyy luontevia asiakas- ja/tai kumppanuussuhteita. Yritykset voivat olla toistensa asiakkaita, kumppaneita tai kehittäjiä.

Sijainti ei ole vain logistista

Perinteisesti hallien sijainti on määritelty logistisin perustein: tontin hinta, saavutettavuus ja kuljetukset. Nämä ovat edelleen tärkeitä, mutta eivät enää riittäviä.

Yritykset tarkastelevat sijaintia yhä enemmän myös liiketoiminnan kehittämisen näkökulmasta. Missä syntyy uusia asiakkuuksia? Missä on potentiaalisia kumppaneita? Missä on osaajia?

Tämä muuttaa myös sitä, millaisia alueita kannattaa kehittää ja miten.

Kohti monikäyttöisiä ja skaalautuvia ratkaisuja

Hallirakentaminen ei ole katoamassa, mutta sen rooli on muuttumassa. Se ei ole jäänyt 90-luvulle siksi, etteikö osaamista olisi. Se on jäänyt jälkeen, koska lähtöoletus yritysten tarvpeille on pysynyt samana liian pitkään.

Tulevaisuuden ratkaisu ei ole yksittäinen rakennus, vaan kokonaisuus, jossa tilat, palvelut ja yritykset muodostavat toimivan ekosysteemin.

Tällaisessa mallissa korostuvat:

• yritysten välinen synergia

• yhteiset tilat ja palvelut

• ympäristön vetovoima osaajien näkökulmasta

• toimiva sijainti.

Seuraava vaihe ei synny lisäämällä yksittäisiä ominaisuuksia nykyiseen malliin, vaan muuttamalla koko ajattelutapaa: tilasta tulee alusta, joka mukautuu, tukee ja mahdollistaa. Ja kun tämä ajattelu yleistyy, 90-luvun halli ei näytä enää pelkästään vanhalta, se näyttää yksinkertaisesti riittämättömältä.